Kaarina Wilskman 11.6.2019

Tulin aikoinaan mukaan poliittiseen päätöksentekoon opiskelijapolitiikan kautta. Silloin asiat olivat mustavalkoisia, samaa mieltä olevat olivat hyviä ja toista mieltä olevat pahiksia.

Sittemmin toimintani ammattiyhdistysliikkeessä ja paikallispolitiikassa on tuonut mukanaan valtavan rikkaan värikirjon, eri värejä ja eri sävyjä. Asioilla on eri puolia ja meillä ihmisillä erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia.

Joskus ratkaisujen löytäminen edellyttää äänestystä tai vaalia. Näin tapahtui esimerkiksi, kun Järvenpään kokoomuksen valtuustoryhmässä valitsimme neljän miesehdokkaan joukosta parasta kaksikkoa kaupunginhallitukseen. Tilanne oli kinkkinen, koska kaikki ehdokkaat olivat omalla tavallaan erinomaisia. Suljetun lippuäänestyksen tulos oli kuitenkin selkeä ja valinta tehtiin sen pohjalta. Päätökseen osallistui koko valtuustoryhmä, johon kuului 11 valtuutettua ja kuusi varavaltuutettua. 

Politiikassakin oma dynamiikkansa

Poliittisen toiminnan ymmärtämistä on minulla aikoinaan auttanut perehtyminen Pekka Saurin kirjaan Politiikan psykologia (2002). Hän esimerkiksi kertoo, että ”tiedotusvälineiden kautta (nykyisin myös some) seuraava kansalainen saattaa saada käsityksen, että politiikka on yksilölaji. Media henkilöi politiikan. Tämä johtuu siitä, että yksilöt ovat aina kiinnostavampia kuin ryhmät. Kaksintaistelut ovat kiinnostavampia kuin joukkuekilpailut. Jos joku joukkue on kiinnostava, joukkueen tähdet ovat kiinnostavampia. Todellisuudessa politiikkaa tehdään ryhmissä.”

Sauri siteeraa myös Kaija Majoista: ”Ryhmässä on aina nähtävissä rationaalinen, tehtäväsuuntautunut puoli sekä irrationaalinen puoli, jossa tunteet ovat vahvasti esillä.”

Ryhmän kannalta onkin järkevää pyrkiä sellaiseen keskusteluun, jossa ryhmän jäsenet eivät pyri kukistamaan toisiaan, vaan perustelemaan mielestään parasta vaihtoehtoa. Tämä on tavoite myös Kokoomuksen valtuustoryhmässä Järvenpäässä. Haemme Järvenpäälle parhaita ratkaisuja.

Kaarina Wilskman

Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja